Syyspäivien ohjelma

12 syys

Syyspäivien ohjelman löydät täältä: SYSn syyspäivät 13.-14.9.2017_ohjelma

Tervetuloa!

Processed with VSCO with m3 preset

 

 

Syyspäivät

30 Elo

SyS:n syyspäivät järjestetään tänä vuonna 13.-14.9.2017. Keskiviikkona pidetään tutkijaseminaari Roschierilla (Keskuskatu 7) ja torstaina syyspäivät jatkuvat KHO:n tiloissa (Fabianinkatu 15)

Ohjelman löydät täältä:  SYSn syyspäivät 13.-14.9.2017

IMG_5024

 

Syyskokous

4 Mar

Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 21.11.2016 klo 16 ympäristöministeriön Pankkisalissa osoitteessa Aleksanterinkatu 7, Helsinki.

Tilaisuuden aluksi kansliapäällikkö Hannele Pokka pitää esitelmän aiheesta “Ajankohtaista maakuntauudistuksesta”.

Mukaan voit ilmoittautua täällä 16.11 mennessä: https://goo.gl/forms/kCrimQeC6UTrcHbF2

Lämpimästi tervetuloa!

sys-kutsu-syyskokoukseen-2016

img_9925

Syyspäivien ohjelma 2016

8 Elo

Syyspäivien ohjelman löydät täältä:

Syyspäivät 2016_final

Lämpimästi tervetuloa!

IMG_8512

Kuva: Elina vaara

 

 

 

 

SYSin syyspäivät!

6 Hei

SYSin syyspäivät tulossa syyskuun alussa, 5.-6.9.2016!

Maanantaina 5.9. olemme asianajotoimisto Krogeruksen vieraina ja tiistain 6.9. vietämme KHOlla. Ohjelmaa kasataan paraikaa—tämänhetkisen tiedon mukaan aiheina ovat ainakin EU-tuomioistuimen toiminta ja vesipuitedirektiivi, yhden luukun hanke ja YVA-lainsäädännön uudistaminen. 

Tilaisuus on jäsenmaksunsa maksaneille ilmainen, muilta osallistuminen maksaa 32 euroa. Ilmoittautuminen aukeaa heinäkuun lopussa, ja ilmoittautua voi erikseen kumpaankin päivään.

Lämpimästi tervetuloa!

 IMG_7070

Kevätretken ohjelma

12 touko

Ensi viikolla järjestettävän kevätretken ohjelma löytyy myös blogista:

SYS_kevätretki_ohjelma

IMG_6781

Laura Leinolle Ympäristöjuridiikan kirjoittajapalkinto

18 Huh

SYS myönsi Laura Leinolle kirjoittajapalkinnon Ympäristöjuridiikka-lehden vuosien 2011-2015 parhaasta artikkelista. Palkituksi tuli lehden numerossa 1/2015 julkaistu referee-artikkeli Korvaavat toimenpiteet pienialaisten luontokohteiden suojelusta poikettaessa. Artikkelin voi saada Edilex palvelun kautta.

Esityksen palkittavasta artikkelista tekivät hallintoneuvos Kari Kuusiniemi ja professori Tapio Määttä. Heidän mukaansa ’Leinon artikkeli on poikkeuksellisen monitieteinen kirjoitus käytännössä tärkeästä aihepiiristä. Kysymyksenasettelu on innovatiivinen. Kirjoittaja esittää hyvin argumentoituja lainsäädännön kehittämisideoita tulkintasuositusten ohella. Kansainvälistä lähdeaineistoa on hyödynnetty ansiokkaasti.’

Kirjoittajan tiivistelmä palkitusta artikkelista:

Voidaanko luonnonsuojelulain poikkeuslupasääntelyä joustavoittaa suojelun tavoitteita vaarantamatta?

Ympäristöä koskevan sääntelyn keventäminen ja joustavoittaminen on hallituksen linjausten myötä noussut keskusteluun myös oikeustieteen alalla. Samanaikaisesti tunnustetaan kuitenkin yhä laajemmin, että edes nykyisen tasoinen lainsäädäntömme ei ole onnistunut turvaamaan luonnon monimuotoisuuden säilymistä riittävällä tasolla. Tähän aihepiiriin sijoittuu ympäristöjuridiikassa julkaistu artikkelini ”korvaavat toimenpiteet pienialaisten luontokohteiden suojelusta poikettaessa”, jossa pohdin kompensaatiota keinona sääntelyn joustavuuden ja suojelutavoitteiden yhteensovittamiseen.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu on perinteisesti rakentunut alue- ja lajisuojelua painottavan luonnonsuojelulainsäädännön varaan. Uusimpien lajien uhanalaisuutta käsittelevien arvioiden perusteella voidaan todeta, ettei tällaisella sääntelyllä ole onnistuttu turvaamaan monimuotoisuuden säilymistä halutulla tasolla. Toisaalta suojelun kohdentaminen enenemässä määrin varsinaisten suojelualueiden ulkopuolelle on tuonut mukanaan uusia haasteita suojelun ja muun toiminnan tarpeiden yhteensovittamisesta. Erityisesti pienialaisten kohteiden suojelun kustannukset ja saavutetut suojeluhyödyt eivät välttämättä aina ole suhteessa toisiinsa.

Yksi mahdollinen keino kehittää sääntelyä näiden pienialaisten kohteiden osalta on korvaavien toimenpiteiden hyödyntäminen. Korvaavilla toimenpiteillä tarkoitetaan yksinkertaistaen sitä, että lain suojelemia luontoarvoja saadaan tietyltä alueelta hävittää, mikäli ne korvataan toisaalla vastaavilla arvoilla. Käytännössä nämä korvaavat toimenpiteet voivat olla esimerkiksi uusien korvaavien suojelualueiden hankkimista tai elinympäristökunnostuksia. Edellytyksenä valittaville toimenpiteille on se, että niillä saadaan säilytettyä suojelun taso vähintään vastaavana kuin aiemmassa tilanteessa. Varovaisuusperiaate huomioiden tämä edellyttää, että korvaavien toimenpiteiden arvo tulee suojellun luontoarvon kannalta olla suurempi kuin hävitettävällä kohteella.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole sääntelyä korvaaviin toimenpiteisiin liittyen lukuun ottamatta Natura 2000 -verkoston alueita koskevaa kompensaatiosäännöstä, jota ei ole vielä koskaan sovellettu. Näkemykseni mukaan korvaavat toimenpiteet voisivat kuitenkin tarjota keinon joustavoittaa poikkeuslupasääntelyä pienialaisten luontokohteiden kohdalla ja niistä olisi mahdollista säätää luonnonsuojelulaissa suhteellisen vähäisin muutoksin.

Periaatteessa luonnonsuojelulain mukaisen poikkeusluvan edellytysten sitominen korvaavien toimenpiteiden toteuttamiseen mahdollistaisi sekä suojelun tason säilyttämisen ennallaan että lupamenettelyn joustavoittamisen. Toisaalta käytännössä korvaavista toimenpiteistä päättäminen ja niiden toteuttaminen lisäisivät hallinnollista taakkaa todennäköisesti sekä lupaviranomaisen että luvanhakijan taholla. Kaiken kaikkiaan lienee selvää, etteivät korvaavat toimenpiteet yksin ratkaise sääntelyn joustavuuteen ja suojelun tehokkuuteen liittyviä ongelmia, mutta nähdäkseni ne ansaitsisivat nykyistä merkittävämmän roolin tulevassa sääntelyssä.

blogi

Kuva: Antti Belinskij

SYSin kevätreissu Joensuuhun!

22 Hel

SYS järjestää jäsenilleen kevätmatkan Joensuuhun 17.–18.5. Ensimmäisenä päivänä järjestetään Vainoniemen huvilalla iltatilaisuus, jossa eistellään UEF:n oikeustieteellistä tiedekuntaa hyvän ruuan ja juoman merkeissä.Retken toisena päivänä, 18.5., pidetään puolipäiväinen seminaari julkaistavan YJ:n teemanumeron pohjalta ja vieraillaan entisellä Penttilän sahalla Joensuussa. Aluetta käytettiin vuosikymmenet kemialliseen puun käsittelyyn, mutta on sittemmin puhdistettu ja muunnettu asuinalueeksi. Pyrimme järjestämään myös audienssin kaupungintalolla.

Junamatkat Joensuuhun ovat noin 80-150 € edestakaiselta matkalta. Olemme varanneet Cumulus Joensuusta Sysiläisille huoneita erikoishintaan: 93 € yhden hengen ja 113 € kahden hengen huoneet/ vuorokausi.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja annetaan jäsenille piakkoin!

Tervetuloa mukaan!

Matti Sepponen: Jättiläinen

22 Hel

Kävin katsomassa elokuvan Jättiläinen. Elokuva kuvasi Talvivaaran ympäristöluvan päätöksentekoa aluehallintovirastossa. Elokuvasta tuli surullinen mieli. Siinä annettiin ymmärtää, että päätöksentekoon vaikuttivat ulkopuoliset tekijät. Alueen työllisyys, valtiovallan toiveet ja rahoittajien odotukset leimasivat elokuvassa ympäristöluvan päätöksentekoa. Elokuvassa näkyi epäluottamus päätöksentekoprosessiin. Ympäristökysymykset lakaistiin elokuvan mukaan maton alle. Vasta nuorimman ympäristöneuvoksen herääminen sankarillisesti omaa etuaan tavoittelemattomaan päätöksentekoon elokuvan loppuvaiheessa johti ympäristökysymysten huomioon ottamiseen ja sen pelastamiseen, mikä enää pelastettavissa oli.

Elokuvaa katsoessa tuli mieleeni osallistumiseni Brasiliassa marraskuussa 2014 Kansainvälisen tuomariliiton kokoukseen. Siellä olivat erityisaiheena ympäristöasiat. Varsinkin Etelä-Amerikan valtioiden tuomarit kertoivat, että ympäristöasioiden päätöksentekoa ohjaavat usein korporaatiot ja korruptio. Entisenä vesioikeustuomarina ajattelin, etteivät nämä seikat ainakaan Suomessa eikä EU:n alueella rasita päätöksentekoa. Siten en ollut erityisen kiinnostunut kokouksessa esitetyistä vaatimuksista, että tuomareiden tulee olla rohkeita päätöksenteossaan. Tuomarin asemassa olevan henkilön päätöksentekoa eivät ohjaa asiaan vaikuttamattomat ulkopuoliset paineet. Tuomarin ei tarvitse olla erityisen rohkea tai sankarillinen.

Elokuva on tietenkin fiktio. Kuitenkin se panee kysymään, onko päätöksentekoa koskeva epäluottamus laaja ilmiö. Tulisiko kansalaisten luottamusta ympäristöasioiden päätöksenkoon erityisesti tutkia?

Lisäksi elokuva pani minut jälleen kysymään, olisiko Suomessa luottamuksen kannalta ollut parempi valita vuoden 2000 alusta hallinnollisen päätöksentekomallin sijasta Ruotsin esimerkin mukaisesti ympäristöoikeusjärjestelmä. Ruotsissa en ole havainnut olleen ongelmia.

IMG_6425

Kuva: Elina Vaara

Tuomas Kuokkanen: Pariisin ilmastosopimuksesta

18 Tam

Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssi hyväksyi 12.12.2015 Pariisin ilmastosopimuksen tekstin yli kaksi viikkoa kestäneen Pariisin kokouksen päätteeksi. Pariisin sopimuksen hyväksyminen on monessa suhteessa merkittävä käänteentekevä saavutus. Se on yhtäältä pitkällisen neuvotteluprosessin lopputulos ja toisaalta heijastaa uuden aikakauden alkua.

Pariisin sopimuksen neuvotteluprosessi käynnistettiin vuonna 2011 Durbanissa, Etelä-Afrikassa, pidetyssä ilmastosopimuksen 17. konferenssissa, jossa sovittiin sekä maailmanlaajuista sopimusta koskevasta neuvotteluprosessin aloittamisesta että Kioton pöytäkirjan vuodet 2013 -2020 kattavasta toisesta velvoitekaudesta. Uutta sopimusta koskevia neuvotteluita käytiin erillisessä ilmastosopimuksen konferenssin alaisessa työryhmässä (Ad Hoc Working Group on the Durban Platform for Enhanced Action, ADP). Työryhmä päätti työnsä nyt pidetyssä Pariisin kokouksessa.

Oikeudellisessa mielessä Pariisin sopimus on valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen mukainen valtiosopimus. Sopimusteksti on 12 sivua pitkä ja koostuu 29 artiklasta. Sopimus sisältää määräykset muun muassa päästöjen vähentämisestä, trooppisesta metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä, päästökauppamekanismeista, sopeutumisesta, vahingoista ja menetyksistä, ilmastorahoituksesta, teknologian kehittämisestä ja siirrosta, toimintavalmiuksien parantamisesta, koulutuksesta ja kansalaisten tietoisuuden parantamisesta, läpinäkyvyydestä, väliarvioinnista, sopimuselimistä sekä toimeenpanon ja noudattamisen helpottamisesta. Lisäksi sopimuksessa on yleinen osa ja sopimuksen loppumääräykset.

Sopimuksen mukaan koko maailman päästöjen ja hiilinielujen tulee olla tasapainossa kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Maapallon keskilämpötilan nousu tulee rajoittaa selvästi alle kahteen asteeseen ja lisäksi pitää pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1.5 asteeseen. Kaikki valtiot ovat jatkossa velvoitettuja suunnittelemaan ja toteuttamaan päästövähennyksiä sekä raportoimaan päästöistään ja etenemisestään kohti tavoitetta. Pariisin sopimus pohjautuu niin kutsuttuun alhaalta ylöspäin perustuvaan lähestymistapaan, jonka mukaan valtiot määrittelevät kansallisesti ilmastotoimensa. Toimien pitää kuitenkin kiristyä ajan myötä. Pariisin sopimus koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Sopimuksen toimeenpanossa tehdään säännöllisiä eri osa-alueet kattavia väliarviointeja viiden vuoden välein. Valtioiden ilmastotoimet kirjataan ilmastosopimuksen ylläpitämään julkiseen rekisteriin.

Pariisin kokouksessa hyväksyttiin myös ilmastosopimuksen osapuolikokouspäätös, joka sisältää Pariisin sopimusta täydentäviä elementtejä. Lisäksi päätöksessä on useita jatkotyötä koskevia valtuutuksia, joiden perusteella ilmastosopimuksen piirissä valmistellaan Pariisin sopimuksen toimeenpanoa koskevia luonnospäätöksiä, jotka Pariisin sopimuksen osapuolikokouksen on sittemmin tarkoitus hyväksyä sopimuksen tultua voimaan.

Pariisiin sopimuksen aikaansaamista on laajasti kiitetty ympäri maailmaa. Samalla on kuitenkin todettu, että sopimus ei ymmärrettävästi ole täydellinen sopimus, vaan on monessa suhteessa kompromissi. Sopimuksen sanamuodot räätälöitiin niin, että mahdollisimman moni maa voisi sitoutua siihen samoin kuin tulevaan sopimusyhteistyöhön.

Pariisin sopimus on avoinna allekirjoitettavaksi YK:n päämajassa New Yorkissa 22.4.2016–21.4.2017. YK:n pääsihteeri järjestää allekirjoitusseremonian 22.4.2016. Ympäristöministeriön on tarkoitus järjestää vuoden 2016 puolella lausuntokierros sopimuksen allekirjoittamisesta. Tämän jälkeen Pariisin sopimuksen ratifioinnista tai hyväksymisestä Suomen puolesta päätetään erikseen noudattaen valtiosopimukseen sitoutumista koskevia menettelyjä. EU:n allekirjoitusta ja ratifiointia valmistellaan puolestaan noudattaen EU-menettelyjä.

Pariisin sopimus tulee kansainvälisesti voimaan, kun vähintään 55 osapuolta, joiden yhteenlaskettu päästömäärä edustaa vähintään 55 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä on tallettanut ratifiointi- tai hyväksymisasiakirjansa. Maiden ilmoittamien alustavien ilmastotoimien perusteella voidaan olettaa, että Parisiin sopimuksen päästöjen kattavuus nousee merkittävästi korkeammalle kuin 55 %. Pariisin kokoukseen loppuun mennessä nimittäin 187 valtioita, joiden osuus maailman kasvihuonekaasupäästöjen kokonaispäästöistä on yli 95 %:a, olivat toimittaneet alustavat kansalliset määritellyt ilmastotavoitteensa.

Tässä vaiheessa on vielä ennenaikaista arvioida Pariisin sopimuksen tulevaa vaikutusta. Sopimus mahdollistaa kuitenkin maailmanlaajuisen ja kattavan sopimusyhteistyön ilmastoasioissa. Sopimuksen myötä valtiot ovat ilmastoasioissa siirtymässä pitkällisestä neuvotteluvaiheesta yhä korostuneemmin toimenpanovaiheeseen.

Kuva: Elina Vaara

Kuva: Elina Vaara